(Syntymämaassani Puolassa on kaunis ja nostalginen laulu Marek Grechutalta (60-luvulta), balladilaulajalta. Laulu kertoo siitä, että ‘kauneimmat päivät ovat vielä edessäpäin (tuntemattomina)’. Ja juuri tästä tämä kappale kertoo.)

Lyrics

Tähtikirkas yö, taivas laulaa,
Menneet hetket, ne vain hälvenee.
Mut sydämessä on toivo, tuuli vie,
Kohti aamuja, joita vielä ei tiedä.

Tulevat päivät, ne aarteet on,
Jotka odottaa kunnes saapuu on.
Vain muutama hetki, vain ne on tärkeitä,
Nuo hetket, joita me niin kaivataan.

Kävelen teitä, joissa kohtaamiset,
Tuttuja silmiä, mutta vieraissa kasvoissa.
Miten erottuu, se tuntematon?
Miten ymmärtää, se pelkkä ääni?

Tulevat päivät, ne aarteet on,
Jotka odottaa kunnes saapuu on.
Vain muutama hetki, vain ne on tärkeitä,
Nuo hetket, joita me niin kaivataan.

Miten löydän ilon, sen kadonneen?
Aika on armoton, mutta sydän on kenties.
Hae vastauksia, kysy vain yltä,
Elämän virrassa, löydät uuden polun.

Tulevat päivät, ne aarteet on,
Jotka odottaa kunnes saapuu on.
Vain muutama hetki, vain ne on tärkeitä,
Nuo hetket, joita me niin kaivataan.

Jokainen päivä tuo mukanaan uuden,
Menneet hetket, ne ei ole hukkaan.
Tulevat päivät avaa ovet meille,
Kanssa sydämen, ne hetket, ne on sentään.
Tulevat päivät, ne on meidän aika,
Odota vain, se on elämän rikkaus.